Toimintakalenteri To 14.12. klo 18:00 iltakerho ry:llä
To 14.12. klo 18:00 seurat ry:llä
Su 17.12. klo 17:00 joulujuhla ry:llä
To 21.12. klo 14:00 seurat Kiviharjun palvelutalo
Su 24.12. klo jouluaatto, ei seuroja
Ajankohtaista
Toimintamuodot
Etusivu
Historia
  A. Suoraniemi saarna
Ympäristön ry:t
Kuvia
Kuvia 70-v juhlasta
Kuvia 80-v juhlasta
Linkit
Yhteystiedot
Palaute
Tiedote (pdf)
Suviseurat 2022

-----------------------------
Kurssit ja Leirit

2 9 4 0 4 2
ylläpito

Ajankohtaista
T ä n ä ä n torstaina 14.12.
18:00 iltakerho ry:llä 


18:00 seurat ry:llä 


L ä h i a j a n   t o i m i n t a a
LAULAMAAN SIIONIN LAULUJA
la 30.12.2017 klo 19

Päivämies-verkkolehti
SRK:n äänitteitä kuultavissa suoratoistopalvelussa
SRK-verkkokauppa
Seuroja netissä (SRK)
nettiseurat.info
Kesäseuraradio
SRK:n Suviseurat Äänekoskella 29.6.−2.7.2018.

		Adolf Kustaa Suoraniemi (Ps. 45:1-16)

Mahdollisesti 28.6.1934 

On juhannuskesän aika. Luontomme on nyt kukkeimmillaan ja 
kauneimmillaan. Psalmistakin veisaa tässä eräästä kukkasesta.
Tätä Psalmia nimitetään Kooran lasten virreksi. Korah oli eräs 
vaarallinen mies. Mooseksen kirjassa kirjoitetaan, että hän oli
eriseurainen. Daatan ja Abiram liittyivät häneen ja paljon 
muitakin israelilaisia. Jumala suuttui tälle eriseuralle. 
– Kaikki eriseurat ja omavanhurskaus on väärää Herran edessä.
– Maa avasi suunsa ja nieli nuo eriseuraiset. Mutta Kooran 
lapset eivät hukkuneet. Monasti ovat luonnon siteet pahassakin
pitäviä. Olemme huomanneet, että jos isät menevät väärään, niin
lapset kiiruhtavat perässä. Mutta tässä ei käynyt niin. Tässä
luonnon siteet katkesivat. Lapset eivät seuranneet eriseuraista
isäänsä ja niin he pelastuivat.

”Minun sydämeni ajattelee kauniin laulun, minä veisaan 
kuninkaasta, minun kieleni on jalon kirjoittajan kynä”. 
Rakkaat Jumalan lapset! Me olemme kokeneet, että kun Jumala 
kirkastaa armonsa, syntyy sydämessä halu kiittää Herraa. 
Olemme kuulleetkin kristittyjen tällöin kiittävän. Toisinaan 
meistä taas tuntuu siltä, että kyllä minä kiittäisin,jos voisin.
Mutta sydän tuntuu kankealta ja kieli olevan siteissä. Mutta 
joskus lämmin ilma täyttää poven ja silloin kieli on jalon 
kirjoittajan kynä. Ei se aina tosin seuraile tämän maailman 
musiikkimiesten säveleitä eikä runoniekkojen runomittoja, 
soperteleepahan vain sekavin sanoin kiitosta Isälle.

Kun psalmista tässä puhuu kukkasesta, katselee hän hengessä
jouluyön kukkaa. Ja tämän joulun Jeesuksen morsian on Kristuksen
seurakunta. Maailma ei huomannut tätä jouluna kasvamaan 
puhjennutta kukkaa. Se kasvoi niin matalana ja halvassa 
ympäristössä. Mutta Kristuksen morsiamelle se on aina ollut 
kallis. Eikö meistäkin tunnu, että se kukka on kaikkein kaunein.
Emme halua vaihtaa sitä mihinkään muuhun. Mutta monesti Hän
tuntuu meiltä peittyvän. Täytyy toisinaan lähteä Häntä
matkaystäviltä kyselemään. – Niin Jeesus se on tuo kaunehin
kukkanen. Kun sitä katselee Golgatalla, ei se suinkaan luonnon
silmälle kauniilta näytä. Mutta köyhä sielu näkee siinä Jumalan
rakkauden kaikessa ihanuudessaan. Usko sen sellaiseksi kirkastaa

Eikö teitäkin uskottomat nuorukaiset haluttaisi tulla ostamaan
omaksenne tätä kukkaa. Se olisi täällä myytävänä. Tulkaapa 
kysymään sen hintaa! Profeetan tavoin sanomme: Tulkaa, ottakaa
ilman hintaa! Jollette ota, tulette iankaikkisesti onnettomiksi.

Vaikka tämä Jeesus on inhimillisesti katsoen vesan kaltainen,
halpa, on Hän iäisyysvalossa katsellen morsiamen silmillä
nähtynä kaunis, voitollinen sankari. Sankarina hän kuoli ja 
ylösnousi. Ristillä Hän huusi: ”Kaikki on täytetty!” 
Pääsiäisenä Hän toi rauhan terveiset omilleen. Hyvä on 
tällaisen sankarin kanssa kulkea. Vaikka Hän on herrain Herra,
niin Hän kulkee hitaasti. Usein sitten tuntuu siltä, että heikko
sielu ei pysty seuraamaan. Silloin täytyy hädissään uskossa 
huutaa:”Vedä meitä, niin me juoksemme!” Lohduttaen Hän taivaltaa
myötämme, tuo veljemme. Sillä veljikseen Hän meitä kutsuu. 
Olemme siis Jumalan lapsia. Pidämme vain sankarimme ja veljemme
armolupauksista kiinni ja niin pysymme Hänen sukulaisinaan. 
Me olemme ylen korkeaa sukuperää. Tämä ei vie meitä lihalliseen
ylpeyteen. Se asettaa meidät vain itsessämme heikkoina 
veljiksi ja sisariksi keskenämme. Ja vaikka sankarimme ja
veljemme on laupias, on Hän myös vanhurskas ja ankarakin. 
Hän on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon!

Me olemme, veljet ja sisaret noita tekstimme mainitsemia 
kuninkaan tyttäriä, vaikka itsessämme olemme kuin mitäkin 
ruotivaivaisia. Tulimme Kuninkaan huoneeseen rumina, mutta 
Kristus meidät pesi ja puki. Saimme hänen vanhurskautensa 
vaatteeksemme. Siinä puvussa Jumala katsoo meitä ja mielistyy 
meihin. Mutta monasti me katselemme vain tuota turmeltuneisuuden
arkihametta. On niin vaikeata oppia muistamaan, että paha on 
Jeesuksen veren kautta pyhä. Se on hankala läksy. Minäkin olen
sitä jo 40 vuotta opetellut, mutta aina jään laiskalle. 
Mutta muistakaa: Jeesus ei aja pois huono-oppisuuden tähden. 
Hyvä on istua koulunpenkilläkin, kun olemme Jeesuksen ansiolla 
puettuja. – Nuorukaiset, minä tiedän varmaan, että vihollinen 
houkuttelee teitä tästä koulusta ja tästä armosta pois. 
Mutta älkää, rakkaat, palatko maailmaan! Jos teille maailmaan 
halu tulee, niin älkää ainakaan hyvästeittä lähtekö. 
Hyvästelkää äiti ja isä. Mutta hyvästelkää myös Getsemane. 
Menkää Yrttitarhaan. Katselkaa siellä se yöllinen taistelu. 
Siellä näette, ettei Jeesus heitä asiaansa kesken. 
Hän ei meitä hylkää. Lähtekää sitten verisiä askeleita 
pitkin Golgatalle. Kun sovintouhrin ihmettä katselette, 
lähtee halu maailmaan.

Niin ole uskollinen sinä Kuninkaan tytärten joukko, 
sinä Kristuksen morsian. Valvo vielä hetkinen puhtain vaattein
Ylkääsi odotellen! Pian tulee vihkimäpäivä. 
Kun ahdistettu morsian huutaa: ”Tule!” niin Ylkä saapuu ja 
alkavat Karitsan häät.

Meidän halumme onkin päästä Jeesusta katsomaan. 
Suuriin hääseuroihin olemmekin taivaltamassa. 
Niitä odotellessamme säilytämme tuntomme puhtaana. 
Siionissa on lähde tätä varten. Synnit ovat anteeksi! 
Kerran muuttuu usko näkemiseksi ja toivomme toteutuu! Amen.