Toimintakalenteri To 14.12. klo 18:00 iltakerho ry:llä
To 14.12. klo 18:00 seurat ry:llä
Su 17.12. klo 17:00 joulujuhla ry:llä
To 21.12. klo 14:00 seurat Kiviharjun palvelutalo
Su 24.12. klo jouluaatto, ei seuroja
Ajankohtaista
Toimintamuodot
Etusivu
Historia
  A. Suoraniemi saarna
Ympäristön ry:t
Kuvia
Kuvia 70-v juhlasta
Kuvia 80-v juhlasta
Linkit
Yhteystiedot
Palaute
Tiedote (pdf)
Suviseurat 2022

-----------------------------
Kurssit ja Leirit

2 9 4 0 4 2
ylläpito

Ajankohtaista
T ä n ä ä n torstaina 14.12.
18:00 iltakerho ry:llä 


18:00 seurat ry:llä 


L ä h i a j a n   t o i m i n t a a
LAULAMAAN SIIONIN LAULUJA
la 30.12.2017 klo 19

Päivämies-verkkolehti
SRK:n äänitteitä kuultavissa suoratoistopalvelussa
SRK-verkkokauppa
Seuroja netissä (SRK)
nettiseurat.info
Kesäseuraradio
SRK:n Suviseurat Äänekoskella 29.6.−2.7.2018.

		Adolf Kustaa Suoraniemi (Ef. 2:11-22)

Suuret seurat Oulussa 28.-30.6.1933 

Valittu Herran ase Paavali, joka on tämän kirjeen kirjoittanut
Roomista, on saarnannut itse evankeliumia Efesossa. 
Evankelista Luukas kertoo Apostolien teoissa hänen 
vaikutuksestaan Efesossa. Siellä oli Apollo saarnannut sanaa
ja kastanut. Apollo ei ollut täydelleen käsittänyt 
vanhurskauttamisen oppia, ja efesolaiset eivät olleet saaneet 
Pyhää Henkeä. Paavali kysyy: ”Oletteko saaneet Pyhän Hengen 
sitten kuin te uskoitte?” Mutta efesolaiset eivät tiedä 
Pyhästä Hengestä mitään. Paavali panee kätensä heidän päällensä 
ja saarnaa tietenkin siinä samassa Herrasta Jeesuksesta, 
saarnaa synnit anteeksi Jeesuksen veressä. Silloin efesolaiset 
rupeavat kiittämään ja kielillä puhumaan. Paavali vaikuttaa 
Efesossa kolme kuukautta. Myöhemmin matkalla Jerusalemiin hän 
kutsuu Efeson seurakunnan vanhimmat Miletoon ja puhuu heille: 
”Te tiedätte, kuinka minä olen ollut kaiken ajan teidän 
tykönänne ensimmäisestä päivästä kuin minä Aasiaan tulin. 
Palvellen Herraa kaikella sydämen nöyryydellä ja monilla 
kyynelillä ja kiusauksilla, jotka minulle juutalaisten 
väijymisestä tapahtuivat.” Varoittaapa Paavali vielä: 
”Minä tiedän minun lähtemiseni jälkeen tulevan teidän sekaanne 
hirmuiset sudet, jotka eivät kansaa säästä”. Mutta samalla hän 
jättää heidät ”Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun.”

Roomista Paavali tämän kirjeen kirjoittaa näille Efeson 
Jumalan lapsille. Kirjeen ensimmäisessä luvussa hän vahvistaa 
heitä aljetussa uskossa puhuen siitä, miten he totuuden sanan 
kuulleet olivat, nimittäin evankeliumin heidän autuudestaan. 
”Usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta”, 
sanoo Paavali, ja jo Vanhan Testamentin miehet Jesaja ja 
Nahum sanovat: ”O, kuinka suloiset ovat niiden jalat kuin rauhaa
julistavat, niiden kuin hyvää julistavat.” Efesolaiset olivat 
kuulleet ja uskoneet. Kuulo yksinään ei mitään auta. Efesolaiset
pakanat tulivat pimeydestä Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan. 

Tuossa ensimmäisessä luvussa Paavali sanoo vielä: ”Niin kuin hän
meitä on sen kautta valinnut.” Jumala loi ihmisen omaksi 
kuvakseen, mutta perkele vietteli tuon Jumalan teon. Mutta ”niin
on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainoan Poikansa, 
että jokainen kuin uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, 
mutta iankaikkisen elämän saaman”. Pojassaan Isä on siis meille
lunastuksen valmistanut. Ihminen saa sen ottaa vastaan tai olla
ottamatta. Jos ihminen tämän lunastusarmon hylkää, joutuu hän 
omasta syystään helvettiin. Ei ketään ole luotu helvettiä 
varten. Ei myöskään saa sanoa niin kuin usein kuulee vielä 
Jumalan lastenkin sanovan: ”Jos hän on valittu, kyllä Jumala 
pitää valituistaan huolen!” Sellainen puhe tuudittaa suruttomia
väärään rauhaan. Me julistamme autuutta kaikille, mutta kaikki
eivät ole ottaneet sitä vastaan. –Ja edelleen sanotaan: ”Ja on 
säätänyt meitä korjattaa lapsikseen Jeesuksen Kristuksen kautta
hänen hyvän tahtonsa jälkeen, hänen kunniallisen armonsa 
kiitokseksi, jonka kautta hän on meitä siinä rakkaassa 
otollisiksi tehnyt, jossa meillä on lunastus hänen verensä 
kautta, nimittäin syntein anteeksiantamus hänen armonsa 
rikkauden jälkeen.” Tässä apostoli näyttää Jumalan työksi koko
autuutemme. Monesti Jumalan lapsi kyllä kysyy itseltään: 
”Olenkohan minä otollinen?” Vain Jumalassa me olemme otolliset.

Jumalan työn alku meissä on herätys. Profeetta sanoo: 
”Tunne ainoastaan pahat tekosi ja että Herraa sinun Jumalaasi
vastaan rikkonut olet!” Silloin kun ihminen tuntee 
syntisyytensä, on herätystä aivan tarpeeksi. 
Vielä profeetta sanoo: ”Minä kiitän sinua Herra, ettäs vihainen
olet ollut minun päälleni, mutta sinun vihas on palannut ja sinä
lohdutat minua!” Me emme osanneet herätyksen aikana olla 
kiitollisia Jumalalle. Mutta juuri herätyksen kautta Herra 
vieläkin eksyneitä kutsuu, kuten tämän toisen luvun alussa 
sanotaan: ”Myös herätti teidät, koska te kuolleet olitte 
ylitsekäymisten ja syntein tähden.” Mutta heränneelle luvataan
ilmainen pelastus: ”Kaikki janoovaiset tulkaat vetten tykö, 
tekin, joilla ei rahaa ole, tulkaat, ostakaat ja syökäät. 
Tulkaa, ostakaat ilman rahata ja hinnata viinaa ja rieskaa!”

Paavali sanoo tässä: ”Armosta te olette autuaiksi tulleet, 
uskon kautta, ja ette itse teistänne, Jumalan lahja se on.” 
Omavanhurskasta harmittaa, kun me saamme ilman omaa ansiotamme
pitää juhlavaatteita Jeesuksen lunastustyön perusteella. 
Taivaallinen Isä on armossaan herättänyt ihmisiä uskomaan 
Jeesuksen kalliiseen sovintotyöhön. Sekä ympärileikattuja että
ympärileikkaamattomia on Hän näin herättänyt ja yhdistänyt 
samaan laumaan. Kaksi on herätystä: Ensin lain herätys, 
että ihminen rupeaa näkemään syntinsä, sitten herätetään 
syntinen uskomaan Jeesuksen verinen ansio omalle kohdalleen. 
Ei lain herätys olekaan varsinainen elämään herättäminen. 
Laki tappaa. Vaan se on tosi herätys kuolemasta elämään, 
kun ihmiset herätetään uskomaan synnit anteeksi. Voi korkiaa 
asiaa, kun syntiskurja saa katsoa sovitettua Isää! 
Tässä armossa on halumme pysyä perille asti.

Efesolaiset olivat ennen pakanoita. He elivät maailmassa 
ilman Jumalaa. Mutta kun he tulivat veren korjaajina 
Jumalan valtakuntaan, he löysivät armollisen Jumalan ja 
pääsivät lähelle Häntä.

Jeesuksessa särkyi myös vaiheaita pakanain ja ympärileikattujen
väliltä. Kaikki uskovaiset sulivat yhteen. Pietarille näytettiin
näyssä, että evankeliumi kuuluu pakanoillekin, ja jo Jeesus 
puhui: ”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä 
lammashuoneesta.” Tästä lammashuoneesta, johon olemme armosta 
päässeet, emme anna itseämme vietellä pois. Se on sittenkin 
Jumalan valtakunta maan päällä, vaikka se näyttäisi kuinkakin 
pieni olevan.
Vanhan liiton matkamiehet katselivat uhrein alla viatonta 
Uhrikaritsaa. Kun he uskoivat, tulivat he autuaiksi. 
Sekä juutalaiset että pakanat saavat nyt lähestyä Isää 
yhdessä hengessä. Pirua kyllä harmittaa, kun Jumalan lapset 
ovat näin yhdessä hengessä ja että on tämmöinen yksi armotalo ja
että tässä hengellisessä talossa on tiiviit seinät. Perustuksena
on tuo kallis kulmakivi Jeesus. Tekin, veljet ja sisaret, 
olette rakkaudella juotetut toisiinne, sillä ”jokainen, 
kuin rakastaa sitä, joka synnytti, hän rakastaa myös sitä, 
joka hänestä syntynyt on.” Yksi verinen ovi on tähän huoneeseen.
Sielunvihollinen pelkää tätä veristä ovea eikä uskalla siitä 
tukkimaan sisälle. Mutta se rakentaa kappelinsa seinän viereen 
ja yrittää sitten purkaa seinää ja puhaltaa, jos reiän saa, 
helvetin höyryä sisälle, rakkaudettomuuden ja eriseuran löyhkää.
Mutta Jumalan valtakuntaa ei halkaista, ei! Tämän peruskiven, 
Jeesuksen, päälle ei tehdä kahta huonetta, ei millään. Emme siis
lähde tästä huoneesta, vaan rakkaudella korjaamme toisiamme. 
Maailman jumalisuudessa sanotaan: ”Parhaat kaikista joukoista 
tulevat autuaiksi”, mutta se on vale. Me haluamme kyllä olla 
luterilaisia ja lestadiolaisia, koska Lutherin ja Laestadiuksen
oppi on Raamatun oppi. Mutta ei nimi tee autuaaksi.

Emme ole vieraita emmekä muukalaisia, vaan ”pyhäin kylämiehiä ja
Jumalan perhe”. Eräs veisaaja puhkeaakin sanomaan: 
”Kuinka ihanat ovat asuinsijas, Herra!” Me olemme jo autuaita. 
Olemme Jumalan lapsia. Kun olemme lapsia, olemme myös 
perillisiä. Kerran meidät noudetaan tämän vieraan maan päältä 
perintömme osallisuuteen. On juhannuksen aika luonnossa. 
Kohta tulee Jumalan kansalle se suuri juhannusjuhla. Amen.